Ihana uusi lattia. Hyvästi betonipöly!

Etsimme pitkään täydellistä laattaa verannan ja eteisen lattiaan. Eipä löytynyt ikinä sitä oikeaa, joten aloimme etsimään muita vaihtoehtoja. Ja nyt lattissa komeilee valkoinen mattapintainen Weberin Casa Design-lattiapinnoite, joka tuli vielä edullisemmaksi kuin ne laatat joita olimme katselleet. Jesh! Nyt muiden pintojen kimppuun!

Iskä.

Törmäsin tähän mahtavaan isänpäiväkorttiin Pinkkarissa ja pakkohan tällaiset oli askarrella omalle iskälle. Ihanaa isänpäivää <3

Siinä se nyt on. Oma piirustus kankaalla.

 

Pitkän prosessin jälkeen kuva on vihdoin kankaalla. Ensin rakennettiin seula, joka käsiteltiin valotusaineella. Seula kuivui pimiössä vuorokauden, jonka jälkeen oma kuva valotettiin seulalle. Kuva tulostettiin kalvolle ja valotettiin seulaan ihan perustyövalon avulla. Tätä kuviota valotin vaivaiset kuusi minuttia! Seula pestiin auki kunnon vesipaineella ja dadaa, valmista tuli! Pidin seulaa vielä viikon kunnon luonnonvalossa, jotta valotusaine sai kuivua oikein kunnolla. Nyt voin painaa tätä kuviota ikuisesti. Ja niin aionkin tehdä! Ennen kuin teen seuraavan seulan...

Kankaanpainannan tekniikat testissä.

Olen päässyt jyvälle kankaanpainannan saloista! On tullut kokeilua töpötystekniikkaa omalla kaaviolla (omenat yllä), avointa seulaa (lintu) ja itse valotettua seulaa. Suosikiksi on noussut avoin seula ja valotettu seula, omilla kuvituksilla tietenkin. Mahdollisuudet ovat rajattomat! Kauppalistassa onkin jo omat seulan valotustarvikkeet: kunnon pöytävalaisin, valotusainetta, valotuskouru, jätesäkkejä, mustaa pahvia ja vaahtomuovia. Kun remppa on valmis, kuvitan kankaita kaikki illat!

Talomme sydän.

 

Muutimme pieneen siniseen taloon vuonna 2009. Nyt voi vain muistella narisevaa verantaa, vuotavia ikkunoita, rapisevia ulkoverhouksia ja villiä pihaa. Talon laajennus alkoi 2012 kesällä ja uusi harmaa talomme on nielaissut pienen sinisen talon. Silti talomme sydän on aina pieni sininen talo, joka lepää onnellisena harmaan talomme uumenissa. Nariseva keittiön lattia muistuttaa päivisin, missä talossa sitä oikeasti ollaan.

Jouluna meillä on ruokailuhuone. Niin ja ruokapöytä.

Pohjamaalaus on nastaa hommaa.

Eilisestä alkaen olohuone ja ruokailuhuone ovat olleet yhtenäistä tilaa.

Ulpu on tästä kaikesta tätä mieltä.

Viime vuoden alussa erillinen ruokailuhuone oli vain kaukainen haave. Loppukesästä se oli iso kuoppa, tänä keväänä varasto ja nyt se on maalia/tapettia/listoja vaille valmis!

Kuvituksia seulaan.

Painoseulan valotuskurssin kohokohta lähenee! Tämän viikon perjantaina ja lauantaina valotetaan omat seulamme. Tuskastelin koko viime viikon, että minkä kuvituksen siihen seulaan nyt oikein valottaa?

Tiistaina aamuhämärissä sain idean seulaani ja piirsin kuvituksen, joka pääsee ensimmäisenä kankaalle. Ja pääsihän se pöllökin sinne. Katsotaan kuinka tytön käy!